torstai 1. toukokuuta 2014

Kasvava pentu

Heissan saa ja oikein hyvää vappua kaikille!





Mulla oli tavoite, että olisin postannut edes YHDESTI blogiini huhtikuussa, mutta se sitten jäi. Kaunis oli kuitenkin ajatus ja te lukijat olitte mielessäni, jos se yhtään lohduttaa tuon kauhean odottamistuskanne kanssa.

On kyllä hankala tiivistää mitenkään fiksusti viimeisen kahden kuukauden tapahtumia. Pentukurssin kävimme loppuun ja jatkoimme siitä suoraan Kiva Koirakansalainen -kurssille. Siellä opetellaan aikalailla samoja asioita kuin pentukurssilla, hieman ehkä vaikeutetummin vain.

 Pepin hihnakäyttäytymisessä olisi aika paljon parantamisen varaa. Kouluttaminen on vain ollut hankalaa, kun lapsukaiselle eivät samat nannat kelpaa enää ulkona. Eivät edes ne parhaimmat (ainakaan aina). Joten, kun haluaisin palkita toista nätistä ja hyvästä käyttäytymisestä, se on hieman turhauttavaa, kun pikku neiti vain haistelee kalliita kuivatettuja kananmaksa -paloja ja kääntää selän. Great. Täytyy ilmeisesti siis käydä kaupan lihapuolella ja keitellä omin pikkukätösin tytölle jotain ällöttävää. Jos sen joskus nyt saisi aikaiseksi tehdä. Olisi vaan niin paljon helpompi ostaa valmiiksi pussissa olevaa käyttökamaa.


Peppiä ollaan edelleen käytetty säännöllisesti pentutreffeillä. Nyt lauantain treffeillyt ovat jääneet, kun mamma treenaa vyökokeseen, jolloin olisi oikein suotavaa olla joskus treeneissäkin (pentutreffit ja lauantain harjoitukset ovat päällekkäin). Mutta olen kompensoinut asiaa Pepin parhaan ystävän, Sauronin, kanssa. Sauron (tiedän, nimi!) on italialaisen vaihto-oppilas naapurini sekarotuinen koira. Sauron tuli maaliskuun alussa Suomeen ja olemme naapurini kanssa heti tutustuttaneet pennut toisiinsa. Aluksi tietysti Sauron oli hyvin arka eikä halunnut ollenkaan leikkiä Pepin kanssa. Suomessa oli kylmää ja lumista ja kaikki oli uutta ja pelottavaa. Vinkkasin Sauronin omistajalle pentutreffeistä ja siellä käytyään pentuun tuli aivan uutta uskallusta. Nykyään, kun tytöt tapaavat, he juoksevat innoisaan toisiaan kohti ja aloittavat heti vauhdikkaat taka-ajoleikit.



Kuva on Sauronin omistajan ottama


Itse asiassa Pepin ja Sauronin heti toimeentulemista esti luultavasti myös heidän erilaiset leikkitottumukset: Peppi rakastaa olla takaa-ajettavana ja Sauron tykkää painia. Kun sitten Peppi härnäsi toista hännän heiluttajaa ja lähtikin juoksemaan pakoon, en usko Sauron edes aluksi ymmärsi, mikä jutun juju oli. Miksei se jäänyt painimaan? Tyttöset ovat päässet ajan myötä kompromissiin. Ensi jahdataan toisia takaa ja sitten pysähdytään maahan painimaan hetkeksi ja jatketaan jahtia ja painitaan maassa jne. En tiedä, onko tarpeen sanoa, miksei näistä ole mulla juurikaan yhteiskuvia: hauvoista näkyisi vain vauhtiviivoja leikkien keskellä.


Peppi on ehtinyt kasvaa hurjasti kahdessa kuukaudessa.

Kuva otettu 3.3.14


17.4.14


Pentukarvakin alkaa vaihtua pian "oikeaan" ja yllättäen raajoihinkin on tullut pituutta. Tyttö näyttää kohta jo enemmän aikuiselta sheltiltä kuin pikku pennulta. Niin se aika rientää. <3