Onnistumisen kokemus

Arki ilman pentua on loppujen lopuksi aika simppeliä. On monta asiaa, jonka voi vain tehdä, ilman sen kummempia miettimättä. Nyt näin alussa kuitenkin jotkut arkiaskareet voivat muuttua haastaviksi pentuarjen keskellä. Tänään ajattelin nimittäin siivota. Voitte varmasti kaikki kuvitella, miten kiva leikki on jahdata ja purra luuttua (se on huomattu pisuja siivotessa). Miten luulette hauvelin reagoivan, kun laitetaan kehiin imuri, josta tulee omiakin korvia "hivelevä" ääni? Lisää siihen houkuttelevat imurin kärsä -liikkeet, jotka suorastaan kutsuvat painimaan!


Luuttuun en ole vielä koskenut, mutta imuroinut olen! Ja onnistuneesti! Olimme käyneet Pepin kanssa peräti puolen tunnin lenkillä ja pikkuneiti oli selkeästi väsynyt pihalla kävelystä. Söin sitten itse jotain purtavaa ja annoin Pepin rauhoittua vieressäni keittiössä. Keittiö on meillä aidattu, joten koiruli ei pääse livahtamaan sieltä (ainakaan enää, se on sen kerran jo tehnyt).

Kivien luona on kiva hengailla. Huomaatteko muuten samannäköisyyttä?

Omistajan harmiksi tällä lenkillä kiinnosti kaikki muu paitsi kakkojen tekeminen "Om nom nom, kiviä."

Miten niin jatkamme matkaa?

Juuri kun asetuin niin mukavasti tähän märälle nurmelle.

Otin siis imurin ja katsoin, kiinnostaako laite uupunutta shelttiä. Ei kiinnostanut. Omistamme onneksemme sellaisen imurin, jonka imutehoa voi säätää. Laitoin siis pienimmän tehon päälle. Pää nousi ja uteliaisuus heräsi. Kehotin kuitekin Peppiä lepäämään. Uni voitti lopulta ja silmät luppaantu kiinni. Odotin hetken ja laitoin seuraavan tehon päälle. Taas vähän nostettiin päätä ja ihmeteltiin meininkiä. Varmasti olisi mieli tehnyt tarkkailla tilannetta, mutta näin selvästi, että unihiekka painoi liikaa silmissä. Etenin tällä metodilla lopulta maksimiin (tehot oli 1-5) ja imuroin eteisen, makkarin ja olohuoneen -ja samalla koira nukkui keittiössä! Olisipa tämä aina näin helppoa! Tällaisella tekniikalla pitäisi vahvistaa tätä käyttäytymistä.

Pitkän lenkin etu oli myös se, että pallero tuhisee tyytyväisenä keittiössä portin toisella puolella ja mamman korvat säästyy hirveltä rääkynältä. Onhan se niin ahdistavaa, kun äiti on toisessa huoneessa näköetäisyydellä. Huokaus. Eli tänään ollaan päästy siinäkin vähän eteenpäin, nimittäin nyt Peppi tajuaa (ehkä) vähän paremmin, että on parasta mennä nukkumaan, kun ei toi yks mäntti huomio mua. 

Mikäs siinä Paavon vieressä on nukkuessa.